Satu Helynen
FINBIOn hallituksen puheenjohtaja ja teknologiajohtaja VTT:ssä.

Uusia bioenergian edistämistoimia

Ilmasto- ja energiastrategiassa todettiin,että uusiutuville energialähteille asetettu 38 prosentin tavoite loppukulutuksesta vuoteen 2020 ei toteudu nykymenolla. Tarvitaan useiden uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä, ja tarvitaan uusien edistämiskeinojen käyttöönottoa. Suurimmat lisäämismahdollisuudet ovat bioenergialla. Sen lisäksi tarvitaan merkittäviä määriä lisää tuulivoimaa, ympäristön lämmön talteenottoa lämpöpumpuilla sekä vesivoimaa.

Vuoden 2011 alussa voimaantulevaksi esitetty energiaverojen korotus on aiempiin korotuksiin verrattuna aivan omaa luokkaansa. Lämmön tuotantoon käytetyn kivihiilen ja öljyn vero kaksinkertaistuu ja maakaasun nelinkertaistuu.

Tuolloin kivihiilen kustannus lämmöntuotannossa on 30 euroa megawattituntia kohti, kun otetaan huomioon päästöoikeuksien kustannukset. Eli hiili-CHP-laitoksien kyky maksaa puusta on noin 50 euroa kiintokuutiolta. Hintataso mahdollistaa latvusmassan käytön merkittävän lisäämisen. Jos kuitupuun hinta pysyisi nykyisellä tasolla, senkin energiakäyttö lisääntyisi merkittävästi. Syöttötariffi työryhmä on väliraportissaan päätynyt, että tuulisähköstä on saatava 83,5 euroa megawattitunnilta 12 vuoden ajaksi, jotta rannikolle kannattaa tuulimyllyjä rakentaa. Avomerelle rakentamisen kustannuksista ei vielä ole tarkkaa tietoa.

Kuluttajilta kerättävä lisäkorvaus on 50 euroa megawattituntia kohti, kun sitä verrataan tämän päivän sähkön tukkuhintaan. Tulevaisuudessa se on arviolta 30 euroa. Uusiutuvan energian lisääminen maksaa tuulivoimalla siis tuota luokkaa. Ensimmäisenä mieleen tuleva kysymys on, kuinka paljon bioenergiaa on mahdollista lisätä, jos samansuuruinen tuki tulisi biosähkölle tai biolämmölle.

Syöttötariffi n asettaminen olisi kohdistettava tuotannolle, joka ei ole ihan vielä kilpailukykyistä ja josta saataisiin merkittäviä määriä uusiutuvien lisäkäyttöä. Investointiavustuksilla voitaneen edelleenkin hoitaa pieniä erilliskohteita joustavimmin. Liikenteen polttoaineverouudistuksen sisältö vaikuttaa oleellisesti, mikä on maksukyky biokaasusta sillä sektorilla.

Aiempaa pienempien lämpökuormien hyödyntäminen CHP-tuotantoon on yksi bioenergian käytön lisäämiskohde, jota on estänyt puutteellinen kannattavuus. Näissä CHP-laitoksissa tuotettaisiin sähköä juuri sähkön huippukuormituksen aikaan. Ne myös sijaitsevat ympäri Suomea, mikä mahdollistaisi lyhyet polttoaineen kuljetusmatkat.

Monessa maassa käytetään energiatukia maatalouden tukemiseen tai sen ympäristöhaittojen vähentämiseen. Tukia on räätälöity myös saha- ja levyteollisuuden tukemiseen. Toisaalta energiatuet ovat voineet nostaa metsä- ja energiatarviketeollisuuden raaka-aineiden hintoja. Suomessa kemera-tuet ovat esimerkkinä tuista, joissa on yhdistetty metsänhoidon ja energiasektorin tuet.

Tulevien edistämiskeinojen valinnassa on tärkeää, että niiden vaikutukset ja kustannustehokkuus analysoidaan huolella – eikä rajoituta ainoastaan energiasektoriin. Bioenergian lisäämiseen liittyy paljon myönteisiä vaikutuksia uusiutuvien lisäämisen ja kasvihuonepäästöjen vähentämisen ohella. Tärkeimpiä ovat energiahuollon kotimaisuuden ja huoltovarmuuden lisääminen, pysyvien työpaikkojen luominen sekä koti- että vientimarkkinoilla, taimikoiden ja nuorten metsien rästien hoidosta tulevat metsänhoidolliset edut.