Satu Helynen
FINBIOn hallituksen puheenjohtaja

Bioenergian merkitys kasvaa

Hallitus antoi pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian selontekona eduskunnalle 6.11.2008. Strategian lähtökohtana on, että EU:n direktiiviluonnosten mukaiset 20 %:n velvoitteet kasvihuonekaasujen päästöjen vähennyksille, uusiutuvien lisäämiselle ja energiatehokkuuden parantamiselle saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Päästöjen vähentäminen EU:ssa jo 20 prosentilla vaikuttaa Suomeen merkittävästi, joten ennakoidut 60–80 % vähennystavoitteet vuoteen 2050 mennessä edellyttävät erittäin suuria rakenteellisia muutoksia energiajärjestelmäämme. Suomessa bioenergian merkitys sekä uusiutuvien lisäämisessä että päästöjen vähentämisessä on erittäin suuri.

Strategiassa on konkreettisia ehdotuksia vuoden 2008 lisäbudjettiin ja vuoden 2009 budjettiin, mutta muulta osin mahdollisia toimenpidevaihtoehtoja on vasta listattu. EU edellyttää uusiutuvien energialähteiden lisäämisen osalta toimintasuunnitelmaa vasta maaliskuussa 2010, mutta sinne asti ei ole syytä odottaa suunnitelman teossa eikä edes toimenpiteiden käyttöönotossa.

Budjettiehdotusten myönteisiä asioita ovat investointiavustusten nosto, ja pienkuluttajille suunnatut toimenpiteet, jotka eivät sellaisenaan kuitenkaan vielä riitä. Hakkeen, halkojen, pellettien ja biokaasun käyttöä lämmityksessä tulisi edistää lisätoimilla, sillä niiden lisäkäyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön lisäksi merkittävästi myös sähkön tuotannon huippukapasiteetin tarvetta. Ehdotetun syöttötariffi n käyttöönotto bioenergian edistämiseen on tehtävä huolella, jotta polttoaine ei ohjaudu vain käyttäjältä toiselle paremman maksukyvyn ansiosta tai vain nosta kaikkien biopolttoaineiden hintatasoa, vaan lisää bioenergian kokonaismäärää. Parhaimmillaan syöttötariffi hyödyttää myös sähkön käyttäjiä laskemalla sähkön rajahintaa osan aikaa vuodesta.

Selonteon kotimaisten polttoaineiden käytön kokonaismäärä on merkittävästi pienempi kuin FINBIOn arviot vuodelle 2020. Eroon vaikuttaa osin arvioitu metsäteollisuuden tuotannon matala taso, mutta myös uusien CHP-laitosten rakentaminen on arvioitu yllättävän vähäiseksi. Tehokkaasti energiaa käyttävän teollisuutemme kasvun rajoittaminen ja tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa päästöt kasvavat merkittävästi Suomessa tapahtuvaan tuotantoon verrattuna, ei saa olla tavoitteena. Strategiaa ennakoitua suurempaan uusiutuvien lisäämistarpeeseen tuleekin varautua, jos EU:ssa hyväksytään uusiutuvien tavoitteet velvoittavina direktiiviehdotuksen mukaisesti.

Sateinen kesä rajoitti turvetuotannon noin puoleen suunnitellusta, sahojen seisokit vähentävät sivutuotteiden määrää, ja uusia CHP-laitoksia on otettu käyttöön, joten kotimaisista polttoaineista on tänä talvena pulaa. Mahdollisuus käyttää useita polttoaineita - turvetta, puuta, peltobiomassoja, kierrätyspolttoaineita ja myös hiiltä - on jälleen osoittautumassa viisaaksi investoinniksi suurissa laitoksissa. Toimivan järjestelmän saaminen kotimaisten polttoaineiden pitkäaikaiseen varastointiin on yhteinen etu.

Talouden vauhdin hiljentyessä ja investointien kustannustason laskiessa on valtiovallan hyvä aika lisätä energiainvestointeja ja -tukia kotimaisen energian tuotantoon ja käyttöön sekä lisätä tutkimus-, kehitys- ja demonstraatiopanostuksia. Neuvonnan ja koulutuksen järjestämiseen on myös suuri tarve. Näillä toimilla parannetaan pitkäjänteisesti energiahuollon kotimaisuutta, energiahuollon varmuutta ja luodaan pysyviä työpaikkoja, ja samalla täytetään kustannustehokkaasti velvoitteemme ilmaston muutoksen hillinnässä.