Tage Fredriksson

Kansallinen metsäohjelma valinkauhassa

Kansallinen metsäohjelma (KMO) on metsäpolitiikan pääopus, josta ammennetaan tietoa hallitusohjelmien kirjoittamisessa ja jonka nimiin vannotaan budjettiperusteluissa. Vanhan KMO 2010:n päivitys KMO 2015:ksi on ollut pitkä ja työläs prosessi. Helmikuussa valtioneuvosto tehnee periaatepäätöksen, jolla perustellaan ensi vuoden ja tulevienkin vuosien budjettiraameja. KMO-lyhenteeseen tullaan metsä- ja energiapolitiikkaan palaamaan lähivuosina monta kertaa.

Kolmannen puutavaralajin – energiapuun – käytön kasvu merkitsee metsätaloudelle uutta kehittymismahdollisuutta lähes samalla tavalla, kun mänty- ja koivukuitupuu vuosikymmeniä sitten. Energiapuun käytön lisääminen tulee viemään metsätalouden uusille urille. Tämä on osittain myös nähty KMO:ssa, mutta ei kokonaan. Energiapuu koskee vahvasti myös metsätalouden peruskysymyksiä, kuten työvoiman riittävyyttä, koulutusta, neuvontaa ja tutkimuksen panostukset.

Joka tapauksessa on ilahduttavaa huomata, että energiapuun rooli on entisestään kasvanut. Tämä johtuu ennen kaikkea kansainvälisistä virtauksista liittyen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energian kotimaisuuteen huoltovarmuuteen ja. Kompromissina esitetään 8–12 miljoonan kuutiometrin tavoite. Pienkäyttö on tässä yhteydessä jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Määrä ei alarajan osalta riitä kohtaamaan haasteita, jotka tulevat Euroopan komissiolta. Sen uusiutuva energian direktiiviehdotuksen rajapyykki on 2020, siis 5 vuotta eteenpäin verrattuna KMO:aan. Energiapuukäytön lisäämisen vauhdin kaksinkertaistaminen merkitsee tavoitevuodelle 10 miljoonaa kuutiometriä energiapuuta ja 2020 jo14 miljoonaa kuutiometriä.

Uusimmat arviot energiapuun käytön lisäämismahdollisuuksista perustuvat Valtion metsien inventointeihin 8 ja 9 (VMI) tietoihin. Arvioihin tulisi tietysti käyttää VMI 10 -tietoja, jotka nekin kertovat kasvusta ja hakkuumahdollisuuksista tämän vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina. Nekin ovat periaatteessa vanhoja (alhaisia) arvioitaessa vuoden 2015 hakkuumahdollisuuksia puhumattakaan tilanteesta 2020. Energiapuupotentiaaleja arvioitaessa mukaan ei ole otettu teollisuuden raaka-ainetta, vaan teollisuudelle teknisesti kelpaamaton tai markkinakelvoton puu. VMI-tietoja käytettäessä on otettava huomioon, että vain runkopuun kasvu sisältyy kasvulukuihin, 98 miljoonaa kuutiometriä. Sillä perusteella ainespuun hakkuita voi kestävästi lisätä paljon kuutiometriä. Markkinoiden toimivuus on suurin kysymysmerkki.

Vastuu energiapuun käytön lisäämisestä ja siihen tarvittavista ohjauskeinoista nojaa etenkin uuden työ- ja elinkeinoministeriön harteilla (TEM), mutta myös maa- ja metsätalousministeriö voi selvästi vaikuttaa onnistuneeseen lopputulokseen. Uusi Kemera-laki tulee kevään aikana voimaan.

Lähimpänä edessä on tässä kuussa Valtioneuvoston periaatepäätös, joka antaa pohjan marraskuun budjettiraameille vuodelle 2009 ja siitä eteenpäin. 10 miljoonaa euroa energiapuun korjuuseen ja haketukseen ovat energiapelissä pieniä, mutta tärkeitä ohjattaessa energiapuun kysyntää pois ainespuukorjuukohteista. Kovat määrälliset haasteet tulevat nostamaan tarvetta lisäohjaukseen. Energiapuun korjuu myös muista harvennuksista tulee saada tuen piiriin parin vuoden päästä. Kantojen noston tukeminen on otettava uudelleen esiin, viimeistään juurikääpäkysymystä ratkottaessa tai KMO 2015:n ensimmäisessä tarkistuksessa parin vuoden päästä.