Satu Helynen
VTT:n teknologiapäällikkö
FINBIOn hallituksen puheenjohtaja

LISÄÄ BIOENERGIAA KESTÄVÄSTI

Uutisointi bioenergiasta on viime aikoina keskittynyt liikenteen biopolttoaineisiin, joiden tuotanto on leimattu monin tavoin ympäristöä vahingoittavaksi ja uhaksi ruoan riittävyydelle. Suurelle yleisölle uutisoinnista voi jäädä hyvin negatiivinen kuva bioenergian hyödyntämisen nykymenetelmistä.

Suomessa on perinteisesti hyödynnetty biomassoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Seuraaville sukupolville on jätetty puuta metsiin enemmän kuin on saatu edellisiltä sukupolvilta. Samoin turvevaramme ovat pysyneet samalla tasolla viimeiset 50 vuotta.

Bioenergian käytön lisääntyessä kestävän kehityksen periaatteet on puettu esimerkiksi ohjeiksi metsähakkeen korjaamiseksi erityyppisistä kohteista. Erityisen tarkasti säädellään energiaturpeen tuotantoa. Suomen tulee olla aktiivinen ja hyödyntää kokemustaan toimivista käytännöistä ja koko ajan kertyviä uusia tutkimustietoja, kun bioenergian kestävälle käytölle laaditaan kansainvälisiä kriteerejä.

Suomalainen tapa käyttää bioenergiaa on energiatehokkuudeltaan maailman huippua. Bioenergia, etenkin puu ja turve, ovat korvanneet fossiilisia polttoaineita lämmön tuotannossa. Bioenergiaa on riittänyt myös sähköntuotantoon; viime vuonna tuotettiin turpeella 7 prosenttia ja muilla biopolttoaineilla 11 prosenttia sähköä.

Valtaosa biopolttoaineista käytetään yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa erittäin korkealla hyötysuhteella. Vain viitisen prosenttia hyödyksi saadusta energiasta kuluu puupolttoaineiden koko hankinta- ja käsittelyketjuun. Lähes yhtä hyvään hyötysuhteeseen päästään kasvattamalla keväällä korjattavaa ruokohelpiä, jonka lannoituksen tarve on pieni. Jätteiden käsittelyn energiankulutus jää myös erittäin pieneksi.

Liikenne edellyttää korkealaatuisia polttoaineita, häkäpöntöillä ei täytetä uusia päästörajoja eikä moottoreiden vaatimuksia. Maatalouden tuotantoa on ohjattu liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineeksi monessa maassa. Brasiliassa lähtökohtana oli tuontiriippuvuuden vähentäminen. Monessa Euroopan maassa tavoitteena on ylituotannon vähentäminen. Euroopassa kasvihuonepäästöjen vähentämisen kustannukset viljelykasveista tuotetun bioetanolin tai biodieselin käytöllä ovat olleet moninkertaiset. Myös energiatehokkuus on ollut huono muuhun bioenergian käyttöön verrattuna.

Kokonaistehokkuuteen vaikuttaa myös, tarvitaanko liikenteen biopolttoaineiden käyttöönottoon erillinen uusi jakeluverkosto ja pystytäänkö biopolttoainetta hyödyntämään nykykalustolla. Selluloosapohjaisten raaka-aineiden, kuten puutähteiden, oljen ja yhdyskuntien jätteiden, hyödyntämiseksi liikenteen biopolttoaineiden valmistuksessa tehdään parhaillaan runsaasti kehitystyötä. Tuotannon arvioidaan olevan laajamittaista vuoteen 2020 mennessä.

Mielestäni bioenergian kestävään käytön lähtökohtiin kuuluu se, ettei teollisuuden raaka-aineen hankintaa vaaranneta. Suomessa se tarkoittaisi, että teollisuuden raaka-aineen käyttöä energiaksi ei tuettaisi ja että ruoan tuotantoon varataan riittävä peltopinta-ala. Se, miten saamme jatkossa bioenergian hyödynnettyä omassa maassamme, emmekä toimisi vain polttoaineen tuottajana, voi vaatia nopeita toimenpiteitä, jos biopolttoaineista maksukyky muissa maissa pysyy Suomea merkittävästi korkeampana.

Kuinka paljon Suomessa on lisää bioenergiaa kestävästi hyödynnettävissä? Uusiutuvien osuus energian loppukulutuksesta oli 27 prosenttia vuonna 2006, ja primäärienergian kokonaiskulutuksesta laskettuna 23 prosenttia. FINBIOn arvion mukaan puuta, peltoenergiaa ja bioperäisiä jätteitä voitaisiin lisätä kestävästi jopa 35 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä. Yksin ne lisäisivät tuolloin uusiutuvien osuutta reilut viisi prosenttiyksikköä.

Turvetta tarvitaan lisää sähkön ja lämmön tuotantoon. Turve voisi olla myös merkittävä liikenteen biopolttoaineiden raaka-aine. Bioenergian mahdollisuuksien realisoimiseksi tarvitaan kansallinen bioenergiaohjelma, joka toteuttaa eri polttoaineiden ja eri käyttökohteiden tarvitsemat erilaiset edistämistoimet.