Pääkirjoitus

Jaakko Sippola
Turveteollisuusliitto

Kotimaisten polttoaineiden kysyntä kasvaa nopeasti

Paikallisten polttoaineiden kysyntä kasvaa Suomessa nopeasti. Rakenteilla ja suunnitteilla on useita uusia kotimaisia kiinteän polttoaineen kattiloita, joilla korvataan tuontienergiaa. Lisäksi aiemmin polttoon ohjautunut sahanpuru jalostetaan pelleteiksi ja selluksi.

Energiaturpeen kysyntä kasvaa VTT:n tuoreen selvityksen mukaan lämpö- ja voimalaitoksissa 31 terawattituntiin (TWh) vuodessa 2010−2020. Viime vuosina turvetta on käytetty 17−27 TWh eli 5−8 % Suomen primäärienergian kokonaiskulutuksesta. Samanaikaisesti metsähakkeen käytön arvioidaan kasvavan 6−17 terawattituntiin.

Selvityksessä arvioidaan, että kasvavan energiantuotannon tarpeisiin tarvitaan turvetuotantoalueita noin 78 000 hehtaaria vuoteen 2020 mennessä. Tästä pinta-alasta uutta tuotantoalaa on noin 63 000 hehtaaria, kun otetaan huomioon samaan aikaan tuotannosta poistuva pinta-ala, lähes 44 000 hehtaaria.

Liikennepolttonesteiden tuotanto lisää kotimaisten raaka-aineiden tarvetta entisestään. Edellä esitetyissä kasvuarvioissa ei ole huomioitu liikennepolttoaineena käytettävän biodieselin tuotannon edellyttämää puun ja turpeen tarvetta. VTT ennakoi, että Suomeen rakennetaan tällaisia tuotantolaitoksia kahdesta neljään yksikköä vuoteen 2020 mennessä. Ilmeisesti 2020-luvulla rakennettaisiin useita uusia laitoksia lisää.

Biodieseltuotantolaitos, jonka vuotuinen tuotanto olisi 100 000 tonnia biodieseliä, tarvitsee lisäpolttoainetta noin 1,3 terawattituntia vuodessa. Vastaavankokoiset voimalaitokset tarvitsevat aina kaikkia toimitusalueensa paikallisia polttoainejakeita varmistaakseen toimintansa.

On todennäköistä, että myös biodiesellaitokset käyttävät pääraaka-aineenaan turvetta ja puuta, tämän lisäksi muun muassa peltoenergiaa. Kaiken kaikkiaan puuta ja turvetta tultaneen tarvitsemaan tulevien vuosikymmenien biodiesellaitoksiin 10−20 terawattituntia.

Kansallinen suo-ohjelma olisi tapa ratkaista yhteiskunnallisen keskustelun kautta soiden käyttöön liittyviä tarpeita ja ristiriitoja samalla tavalla kuin kansallinen metsäohjelma toimii.

Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ovat esittäneet valtiovallalle, että Suomessa käynnistettäisiin tällaisen ohjelman laatiminen. Ohjelma sisältäisi turvemaiden käytön keskeiset kansalliset linjaukset.

Tavoitteena olisi saavuttaa yhteinen näkemys turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä: energia- ja talouskäytöstä, suojelusta, tarkoituksenmukaisesta hoidosta ja ennallistamisesta, turvemaiden elinkaaresta ilmastovaikutuksineen sekä hydroekologisesta merkityksestä.

Monet toimijat ovat tukeneet esitystä, ja toivottavasti ohjelmatyössä päästään liikkeelle vielä tämän vuoden aikana.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki totesi YLE:n haastattelussa 12.6.2007 muun muassa, että ”Tarkoituksemme on kuitenkin, että IPCC:n (Kansainvälinen ilmastopaneeli) piirissä turve määriteltäisiin hitaasti uusiutuvaksi energiamuodoksi. Se antaisi mahdollisuuksia kohdella turvetta vähän ystävällisemmin myös kansainvälisesti kuin vain puhtaasti fossiilisena polttoaineena.”

Suomalaiset ja ruotsalaiset monivuotisiin tutkimuksiin perustuvat energiaturpeen elinkaarianalyysit osoittavat, että energiaturpeen ilmastovaikutus on ajateltua pienempi. Kun turvetta tuotetaan jo käyttöön otetuilta soilta ja tuotannon jälkikäyttömuotona on bioenergiantuotanto, turpeen päästökertoimen tulisi olla nykyistä merkittävästi pienempi.

Ruotsin hallitus saa pian valmiiksi selvityksensä siitä, kuinka energiaturpeen päästökerrointa voidaan kansallisesti tarkistaa. Myös Suomessa on aika ryhtyä hallitusohjelmassa sovittuihin toimiin.