Pääkirjoitus

Satu HelynenKirjoittaja on
FINBIO-Suomen Bioenergiayhdistys ry:n puheenjohtaja

Tavoitteet uusiutuvien käytölle Suomessa?

EU-maat sitoutuivat Saksan johdolla maaliskuun alussa vähentämään kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Jos velvoitteisiin sitoutuu EU:n lisäksi laajempi joukko maita, EU lupasi vähentää päästöjä peräti 30 prosenttia. Yksi tärkeä keino vähentää päästöjä on uusiutuvan energian käyttö.Uusiutuvien osuutta sovittiin lisättäväksi 20 prosenttiin eli kolminkertaistettavaksi. Tavoista lyötiin kiinni yksi sitova yksityiskohta, liikenteen polttoaineista tulee olla biopohjaisia 10 prosenttia. Muilta osin lisäystapa jää jäsenmaiden päätettäväksi.

Tavoitteiden asettamisen jälkeen herää kysymys, mitä ne käytännössä tarkoittavat eri maille. Komissiolla on ollut käytössään keskieurooppalaisten konsulttien taustaselvitys. Siinä on arvioitu Suomen voivan lisätä uusiutuvien käyttöä peräti 40¬-45 prosenttiin. Osuus on viime vuosina vaihdellut 25 prosentin molemmin puolin. Lisäys merkitsisi uusiutuvien käytön yli kaksinkertaistamista 15 vuodessa. Aikaa on energia-alan aikajänteet huomioiden erittäin vähän.

Lisäkäytöstä on taustaselvityksen mukaan valtaosa bioenergiaa. Esitetty mahdollisuus on samansuuruinen kuin mitä professori Rintala esitti helmikuussa kiihdytettyjen edistämistoimilla aikaansaatavaksi bioenergian lisäkäytöksi (50 TWh). Tässä erittäin optimisessa arviossa on mukana hitaasti uusiutuvan turpeen lisääntynyt käyttö. Nykyään osuus on viidennes. Turpeen vuotuinen käyttö jäisi edelleen selvästi kasvua pienemmäksi.

Rintalan optimistinen arvio edellyttää, että biomassoja hyödynnettäisiin monipuolisesti. Metsistä, pelloilta ja soilta korjattavan biomassan määrää olisi lisättävä. Samoin bioperäisiä sivutuotteita ja jätteitä teollisuudesta, yhdyskunnista ja maataloudesta voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Turve mahdollistaa useissa suurkäyttökohteissa muiden laadultaan tai saatavuudeltaan heikompien ja vaihtelevien biomassojen käytön. Suurin mahdollisuus on metsähakkeen ja turpeen lisäkäyttö. Se on merkittävä myös jätteillä, tähteillä ja sivutuotteilla. Metsähakkeen tuotannon lisäys harvennuksista edellyttää metsätalouden ja pelloilla kasvatettava biomassa maatalouden tukia.

EU:n haastavat tavoitteet luovat suuret markkinat uusiutuville energiateknologioille. Tämä tarjoaa suomalaisen osaamisen ja laitteiden viennille merkittävän lisämahdollisuuden. Etenkin bioenergian ja tuulivoiman alueella on paljon yrityksiä, joiden tuotteiden kysyntä kasvaa selvästi. Myönteiset vaikutukset ovat hyvin tunnistettu: kotimainen energiantuotanto lisää työllisyysmahdollisuuksia, vähentää tuontia ja parantaa energian toimitusvarmuutta.

Haastavia tavoitteita uusiutuvien lisäämiseksi tarvitaan EU:lle tulosten aikaansaamiseksi. Tavoitteiden asettamisessa on otettava huomioon eri maiden erot. Sitovien prosenttiosuuksien käyttö uusiutuvien tavoitteena on Suomelle ongelmallista. Niissä tulisi ottaa huomioon energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien lisäksi muut keinot, kuten ydinvoima, vähentää kasvihuonepäästöjä.

Uusiutuvien määrä Suomen energia- ja ilmastostrategian skenaarioissa on 23–28 prosenttia
2020. Tätä suurempi arvio sisältää uusiutuvien kokonaiskäytön ja bioenergian käytön lisäämisen peräti kolmanneksella. Tuulivoimaa arviossa on noin 700 MW, mikä vastaa 0,5 prosentin osuutta. Näyttää vaikeasti toteutuvan se, että uusiutuvien osuus lisääntyy merkittävästi eli yli 30 prosenttiin.

Prosenttiosuuksiin vaikuttaa oleellisesti se, kuinka suuri energiaintensiivisen teollisuutemme tuotantomäärä on ja kuinka tuotamme sähkömme itse vain tuommeko sitä paljon ulkomailta. Tavoitteen asetteluun tulisi kytkeä myös teollisuustuotannon määrä ja sen energiatehokkuuden parantaminen, muut keinot vähentää kasvihuonepäästöjä ja vaatimukset energian tuotannon omavaraisuudelle Suomessa.